Riitta Pouttu seisoo hämeenlinnalaisen tehdasalueen porteilla. Hänen takanaan kaupungin suuntaan vievä tie on Poutun mukaan ”henkisesti levein tie, jonka tiedän.”
Hämäläistaustainen Pouttu työskenteli pitkään valmistavan teollisuuden hallinnollisissa tehtävissä. Kun yrityksen osaksi tuli pohjanmaalainen pienempi yritys ja pohjalaiset alkoivat työnsä Hämeenlinnan konttorilla, synnytti se monenmoista kitkaa. Hämäläinen harkitsevuus ja leppoisampi työtahti sai rinnalleen tavoitehakuisemman ajattelumaailman, johon sisältyi tinkimättömän uurastuksen eetos.
Pohjalaisten konttorin ja tehtaan välinen fyysisesti lyhyt asfalttitie erotti siis kaksi kotimaista kulttuuripiiriä.
Vaikka Pouttu on viettänyt suurimman osan elämästään kaupungeissa ja taajamissa, kuvailee hän ytimeltään olevansa yhä maalainen ja umpihämäläinen. Iloa hämäläiseen sydämeen tuo se, että hänen jälkikasvunsa on tehnyt paluumuuton Hämeenlinnaan, jolloin tulevienkin sukupolvien yhteys kotiseutuun jatkuu.